Menetin eilen onnettomuudessa ystäväni Flashin. Hänen kanssaan seikkailimme nuorena niin juoksukilpailuissa kuin näyttelyissäkin sekä johdimme veteraaneina tahoillamme laumaamme. Flash halusi näyttää kovikselta ulkopuolisille (ihan kuin minäkin), mutta todellisuudessa hänellä oli suuri sydän. Hän ei koskaan unohtanut ystäviään, vaan lauloi tavatessamme iloisesti, vaikka edellisestä tapaamisesta olisi ollut yli vuosi tai tunti aikaa. Flash oli hyvähermoinen kaveri (toisin kuin minä) ja häneen saattoi aina tiukan paikan tullen luottaa. Flash ei jättänyt koskaan laumaansa eikä ystäviänsä pulaan. Ikävä on suuri! Ehkä tapaamme vielä joskus sateenkaarisillalla....